Täydellinen äiti.

Itselläni on maailman parhaat vanhemmat sekä isovanhemmat, jotka ovat näyttäneet oikeaa suuntaa hyvään vanhemmuuteen. Olen kuitenkin huomannut, että ne polut todellakin antavat vain suuntaa, ja meidän täytyy puolisoni kanssa yhdessä vanhempina kasvaa vanhemmuuteen. Kukaan ei ole valmis vanhempi syntyessään, vaan siihen kasvetaan virheiden ja väärienkin valintojen kautta. Vain kokemuksesta oppii mikä omille lapsille sopii, mitä ne arvostavat ja tottelevat sekä mitkä kasvatusmenetelmät tuottavat tulosta ja tukevat parhaiten lapsiemme kehitystä.

Olen aina miettinyt tätä paljon ja jopa surullisin mielin miettinyt et oonko vaan niin huono äiti? enkö pärjääkään omien lasteni kanssa? viimein olen  ymmärtänyt et jokainen asettaa itsellensä omat tavoitteensa ja kriteerinsä kuinka toimia niiden omien lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaen kohti hyvää elämää. 

Olen kokenut etten riitä, etten ole kyllin nopea ja vahva, kyllin taidokas enkä kerkeä tekemään hienoja ruokia tai puunata paikkoja aina kiiltäviksi. Joskus eli aina on huono-omatunto kaikista niistä tekemättömistä kotitöistä, tai niistä lukemattomista muista hommista mitkä piti tehä jo kuukausia sitten. Kaikkien näiden tunteiden mylläkässä, en ole ymmärtänyt sitä etttei jokaisen päivän tarvi olla aamusta iltaan yhtä aktiviteettia, lapselle riittää välillä myös vähempi, joskus on vain ihana syleillä toista, suukottaa päätä ja kuunnella pienen tarinoita ilman tekemättä sen enempää. Ei kodin tarvi olla putipuhdas ja tuoksua aina pullalle. Eikä pyykkikorien tarvi ammottaa tyhjyyttään, tai tiskejä tarvitse heti laittaa koneeseen. Olen oppinut olemaan armollinen itseäni kohtaan, myös puolisoani kohtaan ja oppinut näkemään että se täydellisyys on oman pääkopan sisällä..

Olen hyvä äit ja vanhempi silloin kun luotan itseeni ja puolisooni, omiin valintoihimme ja kun pyrimme tekemään kaiken lapsiemme eteen piittaamatta muiden arvosteluista tai syyttelyistä. Kerron kuinka nämä on meidän valintamme ja pätevät meidän lapsiimme ja muiden tavat heidän lapsiinsa. Niin keskusteltaessamme siitä meneekö lapset päiväkotiin jo nyt vai vasta vuoden päästä, tai siitä käytämmekö kesto- vai kerttisvaippoja. Tärkeintä ei ole et miten asiat tehdään, vaan se kuinka hyvä lapsilla on olla <3

Olen huomannut näin toista vauvavuotta viettäessämme, että olen oppinut hirveästi. Olen ottanut opikseni virheistä, muuttanut tapoja ja pyrkinyt tekemään asioita joko erillä lailla taikka samalla lailla kuin esikoisen kanssa riippuen aina tuloksesta. Olen itsevarmempi sekä luotan siihen että riitän, niin äitinä, vanhempana kuin puolisonakin. Ei minun tarvitse olla supernainen, vaan minullakin on oikeus väsähtää, joskus myös kiukutella ja itkeä turhautumista. Voin silti olla se täydellinen äiti omille lapsilleni, vain siksi että olen niiden äiti ja rakastan niitä ylikaiken <3